Rakkaalle ystävälleni

Elämä on rajallinen. Sain tänään puhelun rakkaalta ystävältäni, hänen elämänsä täällä lähenee loppua. Huomenna on hyvästijätön aika, rakas blogiystäväni on suurena tukena tässäkin.
Kirjoitin tämän ystävättärelleni viime helmikuussa;

Rakas ystävä,

Suuri suru valtaa mieleni, en löydä sanoja. En voi sanoa, kyllä se siitä, kyllä sinä vielä paranet.

Kuinka sinua lohduttaisin kun itsekin olen täysin lamaantunut.

Toivon, että seuraava toisi sinulle edes vähän lohtua, olet minulle todella rakas ja tulevaisuus ilman

ystävyyttäsi tuntuu mahdottomalta. Olet ihana nainen, kaunis ja hyvä ihminen, olet tuonut iloa perheesi lisäksi monelle ystävällesi. Tiedän että saat sisäisen rauhan ja muistat elämääsi siitä kaikesta hyvästä minkä olet saanut. Kuten useasti olemme keskustelleet, kun on vakavasti sairas, vain toinen samassa tilanteessa oleva voi ymmärtää ne sekavat tunteet jotka vellovat sisälläsi, ja vain sellainen ystävä voi olla tarpeeksi rehellinen tässä tilanteessa. Nyt on tapahtunut se pahin mitä pelkäsimme, mutta rakas ystävä sinä kestät sen niin kuin minäkin, kun minun aikani koittaa. Ihminen valmistautuu omaan kohtaloonsa jolle emme voi mitään. Itse käyn mielessäni niitä useita keskusteluja joita olemme käyneet, olen saanut sinulta paljon voimia jaksaa tämän sairauden kanssa. Toivon, että itse olen pystynyt antamaan edes murto-osan sitä samaa sinulle.

Tiedät että kuljen vierelläsi loppuun saakka ja toivon että vielä usein saamme nauttia tästä hetkestä.

Rakas ystäväsi Tuija

Ystävä, joka kykenee olemaan hiljaa

vierellämme epätoivon ja hämmennyksen

hetkellä, joka ei väisty surun tai menetyksen

kohdatessa, jonka ei tarvitse tietää kaikkea,

joka tyytyy siihen, ettei voi parantaa, tai auttaa

ja joka uskaltaa kohdata kanssamme

voimattomuutemme todellisuuden, on

ystävä joka välittää.

Viimeiset Tuijan kuulumiset

Suomen kesän sanotaan olevan lyhyt, mutta sitäkin kauniimpi. Lyhyt se on jos mietin kahta viikkoa joka hurahti ohi niin nopeasti, syynä oli tietenkin ihanat vieraat, lapseni ja lapsenlapseni Skotlannista. Kuinka ihanaa on pitää lapsenlapset lähellään edes muutaman kerran vuodessa. Kesä on meille muutenkin kiireistä aikaa, majatalomme on ollut koko heinäkuun täynnä ja vieraita on ollut ympäri maailmaa. Englanninkielen taitoni on kehittynyt kesän aikana. Mutta ei tämä ihanuus vielä ole ohi viikon kuluttua tapaan "elävänä" ensimmäistä kertaa ladyn jonka kanssa pidämme tätä blogia. Odotan sitä jännityksellä ja malttamattomana.

Tuija