Olen pulassa, ideoita paljon, aika ei riitä;

Juhannus on vietetty perheen ja sukulaisten parissa. Mökin kaapista löytyi päälle pantavaa, 20 vuotta vanhat vaatteet ja päälle mahtuu ja maisemat täällä Vaasan saaristossa ovat kauniit!

Hopeapajun töitä: alumiinilankatyöt, osa 1 - aluminium wire works, part 1

Opetin Tuijalle alumiinilankatöiden alkeet ja on tainnut käydä kohta niin, että oppilas opettaa opettajaansa. Mutta mikäs siinä, alumiinilanka on mukava materiaali ja varoituksen sana: siihen jää koukkuun, se on suorastaan addiktoivaa ;)

Ja sen pidemmittä puheitta, tässä muutama alumiinlankatyöni:

***
I taught Tuija the basics of aluminium wire working and I think soon the student is teaching the teacher. But it's ok, aluminium wire is a nice material to work with and just a little warning: you'll get hooked, it is addictive ;)

And here's some of my works:

rannekoru - bracelet

tuulikello tms - wind chime or something

lasinkoristeita, kiitos Hiltsulle ideasta - decorations for glasses, thanks Hiltsu for the idea

spiraaleja korvakoruissa - spirals in earrings 

korvakorut, jokainen rengas tehty yksitellen - earrings, every ring made one by one

helmitäytteiset pallot käyttövalmiina - these are filled with beads, ready to be used

Hopeapajun töitä: maalatut ruukut - painted flower pots

Anopillani oli muutamia ihan tavallisia keraamisia ruukkuja, jotka kaipasivat hieman uudistusta. Maalasin ne hänen toivomillaan sävyillä käyttäen akryylipohjaisia askartelumaaleja ja tässä tulos:

***

My mother-in-law had few ordinary ceramic flower pots that needed some new look. I painted them with the colors she wanted, using acrylic paints and here is the result:

19.6.2013
Pitkästä aikaa aikaisempi herätys, suunniteltu vierailu entisellä työpaikalla. Tarkoituksena kuluttaa siellä koko päivä, aamulla kyllä epäilin, että tuskin koko päivää menee, muistanevatkokaan minua enää. Aloitus varman päälle, tapaaminen ystävän kanssa aamukahvilla. Siitä se alkoi kuulumiset kerrottiin noin sata kertaa, halauksia noin kaksi sataa. Pomoillakin oli aikaa minulle, pitävätköhän kuitenkin minusta edelleen, ainakin tuntuu siltä. Pääasia on kuitenkin, taas yksi ihana ikimuistoinen päivä, päivä josta tallentuu yksi ihana muisto lisää sydämen sopukoihin.

Olen onnekas!!
Tuija

Linkkejä

Selailin googlea ja etsin tietoa juuri nuorista parkinsonin potilaista. Laitan tähän muutaman linkin hakutuloksistani.
***
Searching from google I especially concentrated on young parkinson's patients. I'll put some of links here from my search results.
****
Links:

Yle uutiset/ Häme 12.4.2012 (In Finnish)
http://yle.fi/uutiset/parkinsonin_tautiin_sairastuu_yha_useammin_myos_nuoria/5742708

Kuopion Nuorten Parkkisten kerho, joo, tiedän... Innostuin vaan kun näin tämän hakutuloksissa.... Yes, I know... I just was so thrilled when finding this... (In Finnish)
http://helmioskari.blogspot.fi/

American Parkinson's disease association
http://www.youngparkinsons.org/

National Parkinson Foundation (USA)
http://www.parkinson.org/Parkinson-s-Disease/Young-Onset-Parkinsons

Parkinson's Australia
http://www.parkinsons.org.au/about-ps/young-ps.htm

Lauantai 15.6.2013

En ole ehtinyt viikkoon sauvakävelemään, ja nytkin aika vähissä, joten päätin tehdä sen lyhyemmän lenkin. Aloitan ripakasti, vasen jalkani on vähän oikutellut, mutta lenkki on kuitenkin sujunut.
Mutta mitäs nyt, jalkani tuntuu jäykistyneen ja välillä tuntuu että se laahautuu epätahdissa mukana. Huomaan, että ei kannata pysähtyä, koska se vaan pahenee, siis eteenpäin vain vaikka mikä olisi.
Kotiin päästiin ja tänään uusi lenkki. Niinpä, kuten ystäväni Hopeapaju totesi "Tervetuloa parkkisten joukkoon" tässäkin muodossa. Lenkkiaika on pidentynyt ja nyt taitaa matkat lyhyentyä.
Ei se mitään HP nyt jumpataan enemmän, katselinkin meille jo ohjelman.

***

Saturday 15th of June 2013

I haven't had time to go Nordic Walking for a week and also now there was not much time, so I decided to walk that shorter route. I started fast, my left leg has been acting up little, but I hadn't had problems yet. But what happened now, my leg feels stiff and sometimes it drags behind without rhythm. I notice that there is no use to stop, because it will only get worse, so forward no matter what.
I got home and today is going to be a new walk. Well, like my friends SilverWillow said: "Welcome to us Parkinsons" in this form also.
Walking times are longer and now it looks like they will get shorter. But it's ok SW, now we will do more exercise, I already got us a instructions.

Olen löytänyt ilon takaisin elämääni 17.8.2011 kirjoitin oheisen, diagnoosista oli kulunut viikko;

"Musta harso laskeutuu päälleni mistä löydän valon? Löydänkö sen lenkillä ystävän kanssa, työkaverin viestistä, lapseni onnistumisesta. Minun on löydettävä se, vielä kuuluu ilo ja nauru elämääni, vai kuuluuko? Veikö sairauteni sen. En anna, haluan ilon, haluan naurun. Haluan olla minä, en sairauteni luoma persoona!"

Kuntoutuskurssilla saimme tehtäväksi kirjoittaa tekstin"Minun kiveni" 12.6.2013 ja kirjoitin seuraavan;

"Kiveni on kaunis soikea ja suklaanruskea, kolmion muotoinen ja ihanan kuultoinen.
Kiveni haluaisi olla sydän puhtoinen, meren laineilla tai taivaan äärettömyydessä.
Lapsista, vanhuksista, luonnosta, eläimistä ja ihanasta elämästä kiveni pitää.
Taivaan äärettömyyttä, elämän arvaamattomuutta ja ihmisten rakkautta, kiveni halajaa.
Rauhaa ja tasapainoisuuttta, elämän rikkautta ja ääretöntä luovuutta, kiveni uneksii.
Valoisaa tulevaisuutta, paljon rakkautta ja loputonta ihanuutta, kiveni toivoo.
Tasapainon ihanuus ja rakkaiden läheisyys on tärkeintä elämässä.
Sinä olit juuri minua varten, pieni ja kaunis, sileä ja puhtoinen ja niin ihanainen.
Siksi sinut valitsin."

Hei taas,

Kiitos Minnan, hän on opettanut minua tekemään koruja alumiinilangasta.
Nyt olen päästänyt valloilleen luovuuden sisältäni!
Ohessa ensimmäinen oma mallistoni. Olen jäänyt koukkuun, kokeilkaa tämä on hauskaa!

Juhlatyyliä Tuijan tapaan;

Meikit ja erilaiset kasvot - yksi ja sama ihminen * Make-up and different faces - one and only person

Me, Myself and I...

Tästä kaikki sai alkunsa - Yhdessä Eteenpäin, lannistumatta

Tuijan kanssa eräänä iltan jutellessa saimme idean. Molemmat meistä ovat saaneet "huomautuksia" ulkonäöstä ja siitä, että ilmeisesti emme osaa olla "oikeita parkinsonpotilaita", mitä se sitten tarkoittaneekaan. Joten teimme kuvan, no minä tein kuvan ja Tuija lisäsi tekstin kahdesta naisesta, joiden tarkoituksena on elää taudista huolimatta.

*

One evening when I was talking with Tuija we had an idea.  Both of us had had some negative comments about our looks and apparently we don't know how to be "real parkinson patients", whatever that means anyway. So, we made a picture, well I made it and Tuija added the text about two women, who are going to live their lives no matter the disease.

Ensimmäinen versio - First version 

Tämä löytyy ParkkisPaikalta ja Facebookista - This can be found from ParkkisPaikka  and   Facebook

Lopullinen versio - The final version 

Tässä mitä minä kirjoitin omaan facebook-profiiliini ja omaan henkilökohtaiseen blogiini - Text from my facebook and blog::

Halusimme Tuijan kanssa tehdä tämän näyttääksemme ettei Parkisonin taudin tarvitse tarkoittaa elämän loppumista diagnoosin saamiseen. Totta kai on selvää, että elämä muuttuu jopa hyvinkin vaikeaksi, mutta hyviä hetkiäkin löytyy ja positiivinen asenne auttaa eteen päin (itsepäisyydestäkään ei aina haittaa ole...). Ei meidän tarvitse näyttää "potilailta" ja hävetä tai piilotella. Täristään, mumistaan, heilutaan kuin kännissä konsanaan tai näytetään tuulimyllyiltä kuola poskella. Entäs sitten!?!? Me olemme myös oikeutettuja olemaan oma itsemme, taudista huolimatta. (Tekstin kopioin Facebookin sivuiltani)

And same in English: Tuija and I wanted to make this photo to show that Parkinson's disease doesn't have to mean your life is over. Of course it is clear that your life will change, even to very difficult one, but there are good moments and it helps if you can keep your positive attitude (being stubborn helps too...). We don't have to look like "patients" and be ashamed or hide. We shake, mumble, move like we would be drunks or look like windmills drool on our cheek. So what!?! We have the right to be ourselves, no matter the disease. Good luck, my fellow parkinsons!! (copied from my Facebook pages)

*

Tuijan teksti - Tuija's text

Lannistumatta, yhdessä eteenpäin!

Ystäväni ja minä saimme diagnoosin yhtä aikaa, hän sairastui rintasyöpään ja minä parkinsoniin..

Ystävättäreni kertoi saaneensa voimaa, rankkojen hoitojen aikana Chisun kappaleesta Kohtalon Oma hän kuunteli laulua usein ja kuvittele syöpää kohtaloksi jolta hän katkaisee sormet. Hän on nyt terve.

Me parkkislaiset emme voi vielä toivoa parantumista, vaan meidän täytyy selvitä sairautemme kanssa. Selviämme kukin omin keinoin toiset liikunnan avulla, ystävien avulla jne.

Omalla kohdallani perhe, hyvät ystävät ja vertaistuki ovat se voimavara joka auttaa selviytymään.

Luin minulle jo tärkeäksi tulleesta Parkinson Postia lehdestä jutun nuoresta naisesta hän oli sairastunut parkinsoniin 27-vuotiaana. Äidilliset tunteeni heräsivät, Minnahan on nyt samanikäinen kuin tyttäreni Anne-Mari. Kuinka Minna on selvinnyt tämän sairauden kanssa, kiinnosti minua vastasairastunutta.

Onneksi Parkkis Paikan minulla oli mahdollisuus saada yhteys häneen ja nykytekniikan avulla olemme keskustelleet ”kasvotusten” jo useita tunteja, puhumattakaan yhteisistä jumppa ja joogatuokioista.

Näiden keskustelujemme aikana olemme huomanneet, että entisen uranaisen ja Goottitytön tiet ovat kohdanneet. Erilaiset, mutta monissa ajatuksissaan niin samanlaiset ladyt ovat löytäneet toisensa.

Tässä vertaistukea parhaimmillaan, nuori kaunis pitkään sairastanut tukee ”vähän” vanhempaa ja samalla he tukevat toisiaan ja haluavat jopa levittää tätä sanomaa myös muille sairastuneille.

Minnan kädentaito on tehnyt vaikutuksen minuun, puhumattakaan hänen asenteestaan ja suhtautumisestaan sairauteen. Ja luulen, että oma positiivinen asenteeni ja iloisuuteni piristävät hänen päiväänsä.

Yhtenä iltana keskustelun lomassa aloitimme projektin ”Lannistumatta yhdessä eteenpäin” sen avulla haluamme näyttää esimerkkiä muille, että ikä ja erilaisuus eivät ole este vaan voimavara jonka avulla selviämme yhdessä niistä vaikeista hetkistä joita tämä sairaus tuo tullessaan!

Tuija Vuorinen

P.S. Minna muokkasi kuvan ja minä kirjoitin tekstin ”yhteistyötä”

”Jokainen ystävä edustaa meissä kokonaista maailmaa, maailmaa, joka ei ehkä
ole syntynytkään ennen heidän saapumistaan - ja vain tällaisessa tapaamisessa voi
uusi maailma syntyä."